Anu Ahtela, TTS Työtehoseura
Vuodenvaihteessa päättyneessä Raksavirtaa-hankkeessa kehitettiin korjausrakennustyömaalle uudenlaista tahtiaikataulua ja virtautusmallia, ja myös testattiin sitä. Päämääränä tässä mallissa on sujuvoittaa tuotantoprosesseja siten, että kaikki tahtituotannon sisältämät työsuoritukset noudattavat yhtenäistä tuotantonopeutta eli niillä on sama tahti. Miten uusi malli vaikutti työhyvinvointiin?
Kerrostalojen korjauksissa alihankinta-aste on korkea ja rakennustyö pilkotaan useisiin pieniin ali- tai osaurakoihin, jotka kilpailutetaan pienillä rakennusyrityksillä. Hankkeisiin on tullut entistä enemmän osapuolia, hankkeiden toteutusajat ovat lyhentyneet ja hankkeiden eri vaiheet limittyvät yhä voimakkaammin. Tämä aiheuttaa haasteita työmaan koordinointiin sekä työn suunnitteluun, ja niistä kärsivät eniten nimenomaan pienten alihankkijayritysten työntekijät. Työntekijät stressaantuvat ja työhyvinvointi kärsii, kun työtahtia ei ole ennakoitu ja tiedonkulku on vajavaista. Kyselytutkimuksella selvitettiin virtautusmallin käyttöönoton vaikutuksia työhyvinvointiin Constin Kitarakujan työmaalla Helsingin Kannelmäessä. Kysely toistettiin työmaan alussa, keskivaiheilla ja lopussa, jotta saatiin vertailukelpoista dataa. Työ on mielekästä, vaikka keskeytykset ja kiire haittaavatkin
Oma työ koettiin Kitarakujan työmaalla lähtökohtaisesti mielekkääksi, mutta työmaan häiriöt ja keskeytykset haittasivat, erityisesti ”mestan puute” häiritsi työntekoa. Suuri osa työntekijöistä kuitenkin koki vaikutusmahdollisuuksiensa työn laatuun parantuneen työmaan edetessä. Vaikka työssä oli kiire, työilmapiiri koettiin hyväksi ja kommunikaatio työmaalla riittäväksi. Erityisesti alihankkijoiden työntekijät kokivat saavansa riittävästi tukea työtovereilta.
Työmaan työprosessit hallittiin riittävän hyvin, mutta työmaan edetessä korostui kokemus siitä, että työt eivät jakaudu tarkoituksenmukaisesti. Työntekijöiden määrä oli työntekijöiden mielestä riittämätön koko ajan ja kokemus tästäkin voimistui työmaan edetessä. Puutteita koettiin olevan myös ideoiden kuuntelemisessa ja työn kehittämiseen kannustamisessa. Tässä voi vaikuttaa myös se vastaavista kyselyistä tuttu ilmiö, että kyselyjen toistuessa työntekijät ”osaavat” muuttua kriittisemmiksi.
Johtamiseen ja työnjohtoon oltiin melko tyytyväisiä, mutta turvallisuusjohtamisen koettiin heikentyneen työmaan edetessä. Työntekijät toivoivat työnjohtajalta enemmän palautetta ja parempaa sietokykyä kriittisen palautteen vastaanottamiseksi. Haitallista fyysistä ja psyykkistä kuormitusta työssä ei koettu. Parannettavaa löytyi lähinnä oman elämänhallinnan alueelta; terveellisestä ravinnosta ja riittävästä levosta.
Selvää on, että virtautusmallin käyttöönotto vaikutti kokonaisuutena positiivisesti korjaustyömaan työntekijöiden työhyvinvointiin. Varmasti ei voida sanoa, missä määrin työhyvinvoinnin muutokset johtuivat jouhevammasta virtautuksesta, ja missä määrin muista kuin työmaahan liittyvistä tekijöistä; kevään myötä lisääntyneen valon määrästä, edessä häämöttävästä kesälomasta tai työmaan edetessä paremmin hioutuneista tavoista työskennellä. Vastaavia työhyvinvointikyselyitä ei ole juuri tehty, ja olisikin mainiota päästä vertaamaan kokemuksia uusilla työmailla, missä virtautusmalli on otettu nyt käyttöön.
Lisää Raksavirtaa-hankkeesta ja virtautusmallista www.tts.fi/raksavirtaa. Hankkeen toteuttivat TTS Työtehoseura ja Tampereen yliopisto.
 |
Työhyvinvointi-kyselyhetki |