Kuuleeko kaikki? Nyt Karon ääni katosi. Emppu laittoi viestiä ettei se pääse sisään. Voitteko sulkea mikit? Nyt jollain kiertää ääni. Hei sun videokuvan taustalla näkyy sun puolison kalsarit. Päästiin aloittamaan varttia myöhässä, mutta ollaan nopeita. Mun täytyy lähteä vartin päästä toiseen telcoon.
Jokainen meistä tunnisti, mistä tilanteesta oli kyse. Videopalaverista, webinaarista, striimistä, telcosta, miksi sitä halutaankaan kutsua. Välineenä on Teamsia, Skypeä, Google Meetiä ja Zoomia.
Solmiosta studioon ja vekkihameesta videoon
Vielä 1980–1990-luvulla suomalaiset perehtyivät pukeutumisoppaisiin. Toimistotyö ja tietotyö olivat nuoria nousevia aloja ja työskentelytapoja. Niinpä piti oppia modernin työpukeutumisen kulttuuri: jakkupukua, liituraitaa, banaaninutturaa, hillittyjä koruja, korkokenkiä, kravatteja ja suoria housuja.
Nykyään pukeutumisen merkitys työelämässä on meille itsestäänselvyys. Me kaikki tiedämme, että asu viestii käyttäjänsä asemasta, tyylistä, arvoista ja jopa työotteesta. Koodari saa käyttää hupparia, mutta sijoituspankkiirilla pitää olla puku. Graafikko on aina pukeutunut mustaan asuun, jossa voi olla yksi kirkas tehosteväri. Lääkäri on uskottavampi valkoisessa takissa ja stetoskooppi kaulassa.
Nyt kun kasvokkaiskohtaamiset ovat vähentyneet ja tapaamiset hoidetaan liikkuvan kuvan välityksellä, meidän on pakko oppia kehystämään ammatillinen viestimme myös videopalaverissa. Emme tarvitse enää siistejä kenkiä tai edes housuja, mutta tarvitsemme laadukkaan mikrofonin ja järkevän valaistuksen.
Yksikään meistä ei menisi käymään asiakkaan luona pahanhajuisena suoraan kuntosalilta tulleena. Miksi kummassa me sitten esittelemme asiakkaille sieraimiamme läppärin kameran kuvaamana alaviistosta ja kelmeässä valossa?
Meidän on aika siirtyä solmioista studioon.
Tarvitsenko muka studion?
Kyllä. Jokaisen organisaation pitää hankkia pieni studio, josta henkilöstö voi hoitaa videopuheluita rauhassa. Näitä tarvitaan myös oppilaitoksiin, hubeihin, toimistohotelleihin ja monelle jopa kotitoimistoon. Mitä enemmän käyttäjiä, sitä useampia studioita.
Tietenkään tässä kohtaa "studio" ei tarkoita tv-tuotantojen tasoista studiota, jossa olisi ohjaaja, ääniteknikko ja kolme robottikameraa. Sen sijaan "studio" tarkoittaa paikkaa, joka on kohtuullisen äänetön ja kaiuton ja jossa pystyt toteuttamaan laadukkaita videopalavereita, webinaareja, striimiä tai vaikka tubetusta.
Nyt on korkea aika hankkia järkevä tila ja laitteisto. Me kaikki sinnittelimme kevään ajan hieman heikommilla taidoilla ja heikommalla tekniikalla. Oli koronasäätämistä ja uuden opiskelua.
Näin syksyllä tekosyyt alkavat kuitenkin olla vähissä. Studion hankintaa ei enää voi lykätä.
* * *
Nyt kun olemme yhdessä todenneet, että studio tarvitaan, voimme siirtyä sen rakentamiseen. Seuraavassa postauksessa annan tiiviit ohjeet siihen, miten studiosta saa edes jotenkin järkevän, ilman että siihen upottaa kymppitonneja.
* * *
