Eräs valmentajakollegani joutui kerran pitämään varsin erikoisen asiakaspalveluvalmennuksen. Siinä asiakasyrityksen työntekijöille piti erikseen opettaa, että he eivät saa kiroilla asiakkailleen. Vastaanotto oli tyrmistynyt: "Miks muka ei sais kiroilla?"
Eräs kesätyöntekijä kertoi minulle, että hän yllättyi, kun ei joutunut uudessa työpaikassaan huutamisen kohteeksi. Hän oli kuulemma tottunut siihen, että "työelämässä kiljutaan harjoittelijoille", ja niinpä hän oli kovin iloinen siitä, ettei tällä kertaa huudettu.
Eräs sukulaiseni kertoi hänen työpaikallaan olevan täysin normaalia, että pari kollegaa kiroilee ja huutaa. Se on kuulemma "keino purkaa paineita". Muut sitten kestävät tätä tai yrittävät pyytää pomolta joitain ilmapiirivalmennuksia.
Olen itse saanut kulkea onnellisten tähtien alla. Toki työelämäni aikana olen nähnyt ja kokenut kiirettä, stressiä, kassakriisejä, mediakohuja, kustannuspaineita, vihaisia asiakkaita ja vaativia keissejä. Silti eläessäni en ole ollut sellaisessa tilanteessa, jossa aggressiot olisivat normaali osa arkea työpaikalla.
Niinpä tämä teksti on yhteenveto siitä, miksi kukaan ei saa kiroilla eikä raivota työpaikalla. Jos sinun työpaikallasi raivoaminen on yleinen käytäntö, ota heti yhteys esimieheen, työterveyteen tai organisaation johtoon. Jos mikään ei muutu, marssi ovesta ulos.
"Minulla on tapana sanoa asiat suoraan"
Työelämässä "suorat sanat" tai "kursailematon ilmaisu" tai "totuudenpuhuminen" on joskus kiertoilmaus sille, että ihminen on epäkohteliaan töykeä tai suorastaan ilkeä totuuden torvi.
Totuus on toki tarpeellinen asia, eikä ikäviä asioita saa lakaista maton alle tai piilottaa hattaraan ja naminamiin. Silti on lukuisia tapoja kertoa kurjat uutiset tai kehitysideat kohteliaasti ja toista ymmärtäen.
Kiltin kommunikaation lista on lyhyt ja helppo:
- Ihmiset ovat erilaisia. Se mikä toimii sinulle, ei ole välttämättä muiden mielestä hyvä juttu.
- Kerro henkilöön menevät kehityskohdat vain kahden kesken.
- Kehu ja kiitä aina kun mahdollista.
- Tarkkaile toisen ilmeitä. Loukkaantumisen häivähdys kertoo, että olet tehnyt jotain harkitsematonta.
- Jos on huono päivä, sitä ei saa purkaa muihin. Kannattaa mieluummin kertoa tilanne muille avoimesti ja pahoitella ryppyotsaisuuttaan.
Kirosanoja voi käyttää sekä hyvään että pahaan
Kirosanoja voi käyttää kahdella tapaa: voimistamaan positiivista viestiä ja voimistamaan aggressiota.
Ensimmäinen tapaus ei ole mikään katastrofi. Jotkut ilmaisevat intoaan kirosanoin: "tää on v*tun hieno homma" tai "sä olet h*lvetin hyvä tossa duunissa". Voi jopa ajatella, että puhuja on erityisen innoissaan, kun hän ilmaisee itseään näin räväkästi. Tällaisessa yhteydessä kirosana ei ole mikään aggressio tai synti – joskin toki voimme keskustella siitä, onko se tyylikästä tai korrektia kielenkäyttöä.
Sen sijaan kirosanojen käyttö aggressioiden viestimisessä on yksiselitteisesti väärin. Työpaikalle eivät kuulu sellaiset ilmaisut kuin "v*tun ääliö" tai "prkl sä mokasit stanan pahasti". En myöskään ilmaisisi pettymystä tai kipua kiroilulla, koska se herkästi luo painostavan ilmapiirin.
Aggressiivinen huutokiroilu herättää monessa kiusaantuneisuuden ja jopa pelon tunteita, vaikka kiroilu olisi suunnattu lattialle pudonneeseen juomalasiin tai pöydänjalkaan, johon huutaja juuri löi varpaansa. Jos itsellä on tapana käyttää kiroilua kivun tai harmin lievitykseen, suosittelen jättämään sen sellaisiin hetkiin, kun kollegoita ei ole läsnä todistamassa raivoamista.
* * *
Huutaminen ja kiroilu olivat ehkä valideja johtamis- ja kommunikointitapoja joskus muinoin. Nykyään sellainen karkottaa parhaat työntekijät ja jättää jäljelle hiljaiseksi pelotellun harmaan joukon. Jos sinun työyhteisössäsi kiroillaan tai huudetaan, vaadi korjauksia tai marssi ulos. Kenenkään ei tarvitse sietää asiatonta käytöstä.
* * *
