Myös hanketyöntekijät tarvitsevat kohtauttamista

päiväys:

kuvituskuva

 
Hanketyöntekijät, niin projektipäälliköt kuin projektityöntekijät ja TKI-asiantuntijat, vastaavat kukin omien hankkeidensa etenemisestä hyvin pitkälti etukäteen tehtyjen suunnitelmien mukaan. He varmistavat tavoitteiden saavuttamisen muun maussa huolehtimalla kirjattujen toimenpiteiden toteutumisesta. He huolehtivat viimeiseen asti siitä, että hankkeissa mukanaolevat toimijat ja organisaatiot voivat hyvin ja tulevat hankkeen nimissä ja tavoitteiden mukaisesti palvelluiksi parhaalla mahdollisella tavalla. He huolehtivat hankkeiden etenemisestä rahoittajan ohjeiden mukaisesti. Mutta kuka huolehtii hanketyöntekijöistä ja tukee heidän kehittymistä hankkeen edetessä? Kuka sparraa heitä ja mistä syntyy voimaa viedä hanketta eteenpäin? Keneltä tulee uudet ja ennen ajattelemattomat ideat? 

Kaksi tuottavuushanketta, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun TUTU-hanke ja LAB-ammattikorkeakoulun HENTU-hanke, tapasivat hankesuunnitelman mukaisesti ensimmäisen kerran keväällä 2020. Koska yhdistävänä tekijänä oli tuottavuus, tapaamiseen päätettiin kutsua ohi kirjatun suunnitelman myös Xamkin ja LABin muita tuottavuushankkeita (CARVE ja ATK). Kevään kohtaamisesta ja ajatusten vaihtamisesta tuli monessa suhteessa merkityksellinen ja rikas. Kevään tapaamisesta voi lukea lisää LABin sivuilta. Syksyllä 2020 tavattiin uudelleen ja mukaan liittyi jälleen yksi uusi tuottavuushanke (TietoINT). 

Mikä kohtaamisessa muodostui niin merkitykselliseksi? Ensinnäkin meitä yhdisti yhteinen teema tuottavuus, jota jokainen viidestä hankkeesta tarkasteli kuitenkin hieman eri tulokulmista. Tuottavuutta enemmän meitä yhdisti kuitenkin tarve tulla kuulluksi ja kuulla niitä vertaisia, jotka päivästä toiseen pohtivat samoja kiperiä hanketyöhön ja käsillä olevaan teemaan liittyviä kysymyksiä. Parhaat sparraajat tuntuivat löytyvän vertaisista. Heistä, jotka ymmärtävät ja jotka ainakin jossain vaiheessa painiskelevat samojen tuskien kanssa. Heistä, joiden hiukset harmaantuvat ja kasvojen juonteet syventyvät samoista syistä. 

Ensimmäisessä tapaamisessa tutustuimme toisiimme ja hankkeisiimme. Toisen tapaamisen teemoina olivat tulokset ja luonnollisesi korona-kevään kuulumiset. Pohdimme ja jaoimme osaamistamme siitä, miten koota ja kuvata hankkeen tulokset esitettävään ja ymmärrettävään muotoon? Kävimme myös keskustelua siitä, miten toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla suunnitelmiin kirjatut toimenpiteet ja miten hallita hankebyrokratiaa ja ymmärtää ohjeita. Kuulimme, mitä on kognitiivinen ergonomia ja yksi noviisi pääsi kokeilemaan myös, miten toimii legotyöpaja. Seuraava kerta on jo kalenterissa ja sitä odotamme enemmän kuin innolla. 

Hankemaailma tarvitsee toimenpiteitä myös hankehenkilöstön verkottumisen tueksi yli organisaatiorajojen. Tarvitaan hetkiä kohtauttamaan osaaminen ja asiantuntijuus ilman, että keskiössä on yksi yksittäinen ja yhteinen hanke ja sen eteneminen. Jaksamme jokainen viedä omaa hankettamme eteenpäin, kun olemme itse voimaantuneet. Virallisten tapaamisten ja kokousten lisäksi meillä tulee olla epävirallisen virallisia kohtaamisia. Hetkiä, jolloin yksi yksittäinen hanke voi jäädä ajatuksissa taka-alalle, mutta jotka lopulta kuitenkin hyödyttävät ja palvelevat jokaisen hanketyötä tekevän omaa hanketta. 

Meidän epävirallisissa kohtaamisissa puhutaan asiaa ja ollaan asian ytimessä, mutta tietoisesti meiltä puuttuu turha jäykkyys ja liian lukkoon lyöty ja teemoitettu ohjelma. Olemme päättäneet pitää kohtaamisemme avoimina sille, mikä milloinkin ja ketäkin puhututtaa. Annamme aikaa asioille, mutta ennen kaikkea toisillemme vertaisina hankekollegoina. 

Päivän pääteeksi jäimme lopuksi miettimään, että puuttuuko meiltä Suomesta todellinen kansallinen hanketyön koordinointi, jossa keskiössä olisi hankkeiden sijasta hanketyöntekijät ja ihmiset. He, jotka vetävät samojen teemojen hankkeita? Olisiko sellaisesta hyötyä? Ihmiset verkostoituvat ja kohtaavat, ja hankkeiden yhteistyö syntyy ihmisten kautta. 

Kirjoittaja Satu Pulkkinen, TUTU-hankkeen projektipäällikkö, Xamk