Arto O. Salonen
Tulevaisuudessa mikä tahansa työ ei käy, vaan työllä pitää olla selkeä yhteiskunnallinen tai planetaarinen tarkoitus. Silloin työntekijä kokee olevansa ratkaisija, eikä ongelmien aiheuttaja. Ratkaisijan roolissa olevalla kansalaisella on aamulla hyvä syy nousta työhön.
Työnteon syyt muuttuvat maailman muuttuessa. Perinteisin syy työlle on hengissä säilyminen. Silloin työ kohdistuu inhimillisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Näitä tarpeita ovat ruoka ja juoma, vaatteet päälle ja kengät jalkaan sekä oma koti.
Rahatalouteen siirryttäessä alettiin hengen pitimiksi tehtyä työtä kutsua toimeentuloksi. Uhkana toimeentulemiselle oli köyhyys.
Nykyään Suomi on yksi maailman vauraimmista yhteiskunnista. Jokapäiväinen lounas on miltei itsestäänselvyys. Nälkäkuolemia ei ole ja vain harvoin tulehdukset enää tappavat. Viime vuosikymmeninä koettu kehityskulku on tuonut vaurautta, mutta samalla se on alkanut vähentää työssä koettua merkityksellisyyden tuntua.
Kun hengissä säilymiseen kuluva rahamäärä on pienentynyt, työlle halutaan löytää toimeentulon lisäksi muita tarkoituksia. Työn tarkoituksen tunnistaminen on tullut yhä ajankohtaisemmaksi myös siksi, että omalla työllä aikaansaadut asiat ovat usein hankalia näyttää toteen. Työstä on tullut yhä kapeammalle sektorille keskittyvää, mutta entistä abstraktimpaa.
Tulevaisuuden työ on yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemista. Työ on suoraa tai välillistä ratkaisujen hakemista ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen ja luonnonvarojen hupenemiseen. Tämä ongelmanippu nostaa synkkiä pilviä taivaalle. Niiden ratkaisemisen merkitys lisääntyy seuraavien vuosien aikana.
Jotta tunnistettaisiin tarkemmin, millaista tulevaisuuden työ on, voidaan kuvitella yhteiskunta tai planeetta, jossa ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavat ongelmat on jo ratkaistu. Kyse on tavoittelemisen arvoisen tulevaisuuden kuvittelemisesta.
Jokainen ihminen haluaa arvokkaan ja merkitykselliseksi koetun elämän. Ihanneyhteiskunnassa kansalaiset saavat tunnustusta arvokkuudestaan sellaisina kuin he ovat. Pystyvyyden kokemus ilmenee voimana, joka on mahdollista kohdistaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen.
Elinvoimaisen yhteiskunnan voima on sen kansalaisissa. Kansalaisten hyvät puolet saadaan esiin luomalla olosuhteita, joissa vahvuudet houkutellaan esiin. Vahvuuksien varassa toimittaessa työn jälki on parasta mahdollista, sillä ihminen on parhaimmillaan siinä mistä hän pitää. Samalla ihmiset täydentävät toisiaan kompensoimalla toistensa heikkoudet.
Kestävässä maailmassa ei ole jätteitä. On vain raaka-aineita. Jäte mielletään epäonnistumiseksi tuotesuunnittelussa tai tuotannossa. Kaikenlainen jäte-sanan turhaksi tekevä työ on siten merkityksellistä työtä, jolla rakennetaan ylvästä yhteiskuntaa ja maailmaa.
Keskeinen ylvään maailman tekijä on puhdas, ilman tulta tuotettu energia. Maapallo on luonnonvarojen suhteen suljettu systeemi. Edellisestä maapallon saamasta vesikuljetuksestakin on kulunut neljä miljardia vuotta. Mutta avaruudesta saamme säteitä joka päivä. Auringon säteistä kaapattu energia on ehtymätöntä.
Maapallon autiomaat absorboivat aurinkoenergiaa kuudessa minuutissa ihmiskunnan vuotuisen energian kulutuksen verran. Myös tuulet tarjoavat energiaa ilman tulta. Ilman tulta tuotettujen energiaratkaisujen valtavirtaistumisen puolesta tehty työ rakentaa siltaa kohti hyvää tulevaisuutta. Se on myös yhteiskunnan verokertymän vuoksi viisas ratkaisu, sillä puhdas energia työllistää likaisia energiaratkaisuja enemmän.
Ilman ruokaa ei ihmistä ole. Tulevaisuudessa ruokatuotannon pitää olla tehokasta, sillä näillä näkymin planeettamme väkiluku tulee asettumaan 10 miljardin tuntumaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Tehokkainta on tuottaa ruokaa pellolta pöytään. Silloin rehun viljelyyn käytettävät peltopinta-alat vapautuvat suoraan ihmisen lautaselle tulevan ruoan tuotantoon, eikä hiilinieluina toimivia metsiä tarvitse hakata pelloiksi.
Ruokatuotannon tehokkuus edellyttää, että yhteistyö ympäröivän luonnon kanssa on kunnossa. Pölytysten pitää onnistua ja luontaisen tuholaistorjunnan ei saa antaa kaatua. Luonnon tarjoamien ilmaispalvelujen häiriintymisen kustannukset ovat liian suuret tulevien sukupolvien kannettavaksi.
Myrkyttömälle maataloudelle on kysyntää vuosi vuodelta enemmän, sillä se ratkaisee luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen uhkaa. Ruokaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen on merkityksellistä työtä, jonka rooli korostuu tulevaisuudessa.
Minkäänlaiselle tuhlaamiselle ei ole sijaa, sillä maapallon rajat rajoittavat ihmisen toimintaa tulevaisuudessa entistä enemmän. Siksi tuotteiden hinnoissa huomioidaan tulevaisuudessa niiden tuottamisesta ja kuluttamisesta aiheutuvat ekologiset ja sosiaaliset haitat. Esimerkiksi kansalaisten terveyttä rapauttavassa roskaruuassa on mukana terveyshaitan kustannukset veron muodossa.
Kun tuotteiden valmistuksesta ja käytöstä seuraavat ulkoisvaikutukset hinnoitellaan, lisääntyy yhteiskunnassa työ, joka kohdistuu yhteishyötyihin. Silloin kansalaiset kokevat tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus, sillä se palvelee yhteiskunnan kokonaisetua. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että yritys lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen meidän jälkeemme eläviltä ihmisiltä.
Tulevaisuudessa vapaaehtoistyö, palkkatyö ja yrittäjänä oleminen lähestyvät toisiaan. Oleellisinta on työn tuottama arvo yhteiskunnan ja ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle. Tulevaisuuden työllä saadaan aikaan asioita, joista meidän jälkeemme elävät ihmiset meitä myönteisesti muistelevat. Se on työtä, jolla on ylevä tarkoitus ja selkeä syy.
Nykyinen informaatioaika tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Maailman ihmiset ovat tietoverkkojen ansiosta kytkeytyneitä toisiinsa. Likipitäen kuka tahansa voi lanseerata kotisohvalta koko maailmaa muuttavan liiketoimintaidean. Tämä ei ole ollut mahdollista aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Ideoiden muuttaminen ihmiskunnan yhteistä hyvää tavoittelevaksi toiminnaksi on helpompaa kuin koskaan.
Kirjoittaja: professori Arto O. Salonen
Tulevaisuudessa mikä tahansa työ ei käy, vaan työllä pitää olla selkeä yhteiskunnallinen tai planetaarinen tarkoitus. Silloin työntekijä kokee olevansa ratkaisija, eikä ongelmien aiheuttaja. Ratkaisijan roolissa olevalla kansalaisella on aamulla hyvä syy nousta työhön.
Työnteon syyt muuttuvat maailman muuttuessa. Perinteisin syy työlle on hengissä säilyminen. Silloin työ kohdistuu inhimillisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Näitä tarpeita ovat ruoka ja juoma, vaatteet päälle ja kengät jalkaan sekä oma koti.
Rahatalouteen siirryttäessä alettiin hengen pitimiksi tehtyä työtä kutsua toimeentuloksi. Uhkana toimeentulemiselle oli köyhyys.
Nykyään Suomi on yksi maailman vauraimmista yhteiskunnista. Jokapäiväinen lounas on miltei itsestäänselvyys. Nälkäkuolemia ei ole ja vain harvoin tulehdukset enää tappavat. Viime vuosikymmeninä koettu kehityskulku on tuonut vaurautta, mutta samalla se on alkanut vähentää työssä koettua merkityksellisyyden tuntua.
Kun hengissä säilymiseen kuluva rahamäärä on pienentynyt, työlle halutaan löytää toimeentulon lisäksi muita tarkoituksia. Työn tarkoituksen tunnistaminen on tullut yhä ajankohtaisemmaksi myös siksi, että omalla työllä aikaansaadut asiat ovat usein hankalia näyttää toteen. Työstä on tullut yhä kapeammalle sektorille keskittyvää, mutta entistä abstraktimpaa.
Tulevaisuuden työ on yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemista. Työ on suoraa tai välillistä ratkaisujen hakemista ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen ja luonnonvarojen hupenemiseen. Tämä ongelmanippu nostaa synkkiä pilviä taivaalle. Niiden ratkaisemisen merkitys lisääntyy seuraavien vuosien aikana.
Jotta tunnistettaisiin tarkemmin, millaista tulevaisuuden työ on, voidaan kuvitella yhteiskunta tai planeetta, jossa ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavat ongelmat on jo ratkaistu. Kyse on tavoittelemisen arvoisen tulevaisuuden kuvittelemisesta.
Jokainen ihminen haluaa arvokkaan ja merkitykselliseksi koetun elämän. Ihanneyhteiskunnassa kansalaiset saavat tunnustusta arvokkuudestaan sellaisina kuin he ovat. Pystyvyyden kokemus ilmenee voimana, joka on mahdollista kohdistaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen.
Elinvoimaisen yhteiskunnan voima on sen kansalaisissa. Kansalaisten hyvät puolet saadaan esiin luomalla olosuhteita, joissa vahvuudet houkutellaan esiin. Vahvuuksien varassa toimittaessa työn jälki on parasta mahdollista, sillä ihminen on parhaimmillaan siinä mistä hän pitää. Samalla ihmiset täydentävät toisiaan kompensoimalla toistensa heikkoudet.
Kestävässä maailmassa ei ole jätteitä. On vain raaka-aineita. Jäte mielletään epäonnistumiseksi tuotesuunnittelussa tai tuotannossa. Kaikenlainen jäte-sanan turhaksi tekevä työ on siten merkityksellistä työtä, jolla rakennetaan ylvästä yhteiskuntaa ja maailmaa.
Keskeinen ylvään maailman tekijä on puhdas, ilman tulta tuotettu energia. Maapallo on luonnonvarojen suhteen suljettu systeemi. Edellisestä maapallon saamasta vesikuljetuksestakin on kulunut neljä miljardia vuotta. Mutta avaruudesta saamme säteitä joka päivä. Auringon säteistä kaapattu energia on ehtymätöntä.
Maapallon autiomaat absorboivat aurinkoenergiaa kuudessa minuutissa ihmiskunnan vuotuisen energian kulutuksen verran. Myös tuulet tarjoavat energiaa ilman tulta. Ilman tulta tuotettujen energiaratkaisujen valtavirtaistumisen puolesta tehty työ rakentaa siltaa kohti hyvää tulevaisuutta. Se on myös yhteiskunnan verokertymän vuoksi viisas ratkaisu, sillä puhdas energia työllistää likaisia energiaratkaisuja enemmän.
Ilman ruokaa ei ihmistä ole. Tulevaisuudessa ruokatuotannon pitää olla tehokasta, sillä näillä näkymin planeettamme väkiluku tulee asettumaan 10 miljardin tuntumaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Tehokkainta on tuottaa ruokaa pellolta pöytään. Silloin rehun viljelyyn käytettävät peltopinta-alat vapautuvat suoraan ihmisen lautaselle tulevan ruoan tuotantoon, eikä hiilinieluina toimivia metsiä tarvitse hakata pelloiksi.
Ruokatuotannon tehokkuus edellyttää, että yhteistyö ympäröivän luonnon kanssa on kunnossa. Pölytysten pitää onnistua ja luontaisen tuholaistorjunnan ei saa antaa kaatua. Luonnon tarjoamien ilmaispalvelujen häiriintymisen kustannukset ovat liian suuret tulevien sukupolvien kannettavaksi.
Myrkyttömälle maataloudelle on kysyntää vuosi vuodelta enemmän, sillä se ratkaisee luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen uhkaa. Ruokaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen on merkityksellistä työtä, jonka rooli korostuu tulevaisuudessa.
Minkäänlaiselle tuhlaamiselle ei ole sijaa, sillä maapallon rajat rajoittavat ihmisen toimintaa tulevaisuudessa entistä enemmän. Siksi tuotteiden hinnoissa huomioidaan tulevaisuudessa niiden tuottamisesta ja kuluttamisesta aiheutuvat ekologiset ja sosiaaliset haitat. Esimerkiksi kansalaisten terveyttä rapauttavassa roskaruuassa on mukana terveyshaitan kustannukset veron muodossa.
Kun tuotteiden valmistuksesta ja käytöstä seuraavat ulkoisvaikutukset hinnoitellaan, lisääntyy yhteiskunnassa työ, joka kohdistuu yhteishyötyihin. Silloin kansalaiset kokevat tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus, sillä se palvelee yhteiskunnan kokonaisetua. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että yritys lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen meidän jälkeemme eläviltä ihmisiltä.
Tulevaisuudessa vapaaehtoistyö, palkkatyö ja yrittäjänä oleminen lähestyvät toisiaan. Oleellisinta on työn tuottama arvo yhteiskunnan ja ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle. Tulevaisuuden työllä saadaan aikaan asioita, joista meidän jälkeemme elävät ihmiset meitä myönteisesti muistelevat. Se on työtä, jolla on ylevä tarkoitus ja selkeä syy.
Nykyinen informaatioaika tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Maailman ihmiset ovat tietoverkkojen ansiosta kytkeytyneitä toisiinsa. Likipitäen kuka tahansa voi lanseerata kotisohvalta koko maailmaa muuttavan liiketoimintaidean. Tämä ei ole ollut mahdollista aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Ideoiden muuttaminen ihmiskunnan yhteistä hyvää tavoittelevaksi toiminnaksi on helpompaa kuin koskaan.
Kirjoittaja: professori Arto O. Salonen
 |
Arto O. Salonen. Kuva Juha Törmälä. |