Luottamus, arvostus ja vuorovaikutus

Onnistuneen projektin yhtenä kulmakivenä voidaan pitää toimivaa projektiorganisaatiota. Tämä näkyy selvästi myös projektin tuloksissa ja vaikuttavuudessa. Me olemme matkanneet yz-projektitiiminä yhteistä matkaa nyt 1 ½ vuotta ja tuntuu, että alun resurssihaasteista huolimatta (tai niiden vuoksi?) meistä on tullut ihan huipputiimi. Emme ole aiemmin tällä kokoonpanolla tehneet projektia yhdessä ja siksi olimmekin työskentelytavoiltamme vieraita toisillemme. Jokaisen projektipalaverimme jälkeen tuntuu kuin akut olisi ladattu uudelleen ja töitä on edelleen mukava tehdä, vaikka aiheet olisivatkin olleet haastavia tai vaikeita. Hyvä keskinäinen ilmapiiri kuuluu myös kokoustilojen ulkopuolelle asti, josta syystä meiltä on usein kysyttykin, että mitä oikein teemme, kun kuuluu olevan niin hauskaa ja naurumme kantautuu käytäville asti. Aloimme itsekin tätä pohtimaan: miten tähän ollaankaan päästy?

 

YZ-projektissa kerätään osallistujien ajatuksia ja sitaatteja johtamisesta.

Yhteiskehittämistä ja innostusta

Yksi olennaisista asiantuntijatiimin perusasioista on tietysti se, että projektin aihe on meitä kaikkia kiinnostava. Tekemisen malli on taas kaikille uudenlainen, ja siksi koko ajan kehittyvä, ja se antaa myös tasavertaisen mahdollisuuden kaikille olla oppimassa. Meillä jokaisella on oma osaamisemme ja iso halu kehittyä yksilöinä, mutta ennen kaikkea oppia ja kehittää asioita yhdessä. Olemme kehittäneet jatkuvasti sekä keskinäistä toimintaamme että osallistujien prosessia paremmaksi kuuntelemalla ja antamalla palautetta sekä yhdessä vaikuttamalla. Aktiivinen keskustelu, dialoginen vuoropuhelu, on ollut toimintamme ytimessä. Olemme ottaneet systemaattisesti aikaa toistemme kohtaamiselle, yhteiselle keskustelulle, reflektoinnille, ymmärryksen rakentamiselle, suunnan määrittämiselle ja ratkaisujen rakentamiselle.


Luottamus on rajoja ja arvostusta

Luottamus on keskeinen tekijä hyvän yhteishengen ja myönteisen ilmapiirin luomisessa. Ilman luottamusta tiimin jäsenet eivät ilmaise mielipiteitään, eivätkä esitä kysymyksiä tai kehitysideoita. Luottamus projektitiimeissä ei kuitenkaan aina synny hetkessä, eikä helposti. Luottaakseen toisiinsa, tiimin jäsenten tulee tuntea toisensa riittävän hyvin ja kokea ns. psykologista turvallisuutta. Kokea, että voi toimia ja olla oma itsensä keskeneräisenäkin ja – silti - hyväksyttynä ja arvostettuna sellaisena kuin on. Se jos mikä lisää turvallisuuden tunnetta ja lujittaa luottamusta. Myös projektijäsenten tausta, elämänkokemus ja elämäntilanne vaikuttavat siihen, miten lähelle projektijäseniä halutaan päästää. Mikä on riittävän lähellä, mutta riittävän kaukana, jotta kollegojen koetaan olevan samassa veneessä? Entä missä kulkevat yksityisyyden rajat? Jaettu luottamus on myös vastuunkantoa siitä, että huonoina päivinä uskaltaa ja haluaakin sanoa, että ”nyt on kuulkaas takki tyhjä”.

Usein rajat tulevat näkyviksi vasta, kun ne ylitetään. Rajojen ylittäminen voi olla esimerkiksi toisen liiallista huomioimista tai loukkaavaa ja arvostelevaa puhetta. Rajat myös määräytyvät ihmisillä eri tavalla. Rajoja ei voi myöskään vetää tai asettaa toisen puolesta. Kun projektiorganisaatiossa jokaisen jäsenen rajoja kunnioitetaan, on kaikilla tilaa olla oma itsensä – olipa introvertti, ekstrovertti, täysin eri taustoilta projektiin mukaan tullut tai eri sukupolven edustaja. Yhteisössä, jossa erilaisuus on rikkaus, erilaisia vahvuuksia arvostetaan. Erilaiset ihmiset saavat näin tilaa kasvaa omiin suuntiinsa tuoden samalla vahvuutensa ryhmän toiminnan tueksi.

Arvostavassa työyhteisössä ammennetaan voimaa myös onnistumisista sekä myönteisestä suhtautumisesta toisiin ihmisiin – ja koetaan työniloa. Arvostaminen tapahtuu osaavan vuorovaikutuksen kautta. Kysymisen, kuuntelemisen, kunnioituksen ja kannustuksen ansiosta keskustelun ja ideoinnin virta ei tyrehdy ja innostunut tekemisen energia aikaansaa tuloksia sekä muutoskyvykkyyttä. Arvostava vuorovaikutus näyttäytyy erittäin oleellisena erityisesti projektiorganisaatioissa, sillä vain vuorovaikutuksen avulla voidaan päästä yhteiseen tavoitteeseen.

Yksi meidän onnistuneista vuorovaikutuskokeiluistamme projektitiiminä oli viettää kaksi päivää bootcampillä metsän keskellä erittäin inspiroivassa ja tunnelmaa huokuvassa talossa sekä ympäristössä. Pari tunnelmakuvausta leiriltä kertovat siitä projektiloikasta, minkä tiimi teki tuona aikana.

”Kivitaskussa piilossa julkisen tilan silmiltä ja korvilta, etäällä hektisestä työstä, pöytäkeskusteluissa sykkii eletty elämä ja harvoille jaetut kokemukset löytävät kuulijansa. Hyvähenkiseen porukkaan on helppo kuulua, silloin on helppo jakaa.

Kun vetäydyimme etäälle muista, saimme ajatukset ja toisemme lähemmäs, kuulemme ja näemme enemmän ja jaamme enemmän. Tarvitsimmeko erillisen tilan, jossa saa olla hyvässä seurassa, että voimme nauraa ääneen, jakaa ja tulla kuulluksi?

Lopulta hyvin selkeät äärirajat toisinaan riittävät: niillä hahmotellaan toivotun toiminnan – myös vuorovaikutuksen alue.”

Hauskinta ja innostavinta tässä on, että samat lainalaisuudet pätevät myös projektissamme, jossa ihmettelemme ja havainnoimme yhdessä lähiesimiesten kanssa nuorten sukupolvien johtamista ja vuorovaikutustapoja. Ajatus on dialogisten keinojen ja videoinnin siivittämänä kehittää esimiesten vuorovaikutusta ja lopulta jopa muuttaa työyhteisöä eri sukupolvet huomioivaksi. Kantavina teemoina projektissamme ovat: luottamus, arvostava kohtaaminen, vuorovaikutus.
 

Jatkamme projektitiiminä kehittämistä ja kehittymistä korona-ajan yli ja ympäri. Meidän projektimme ”yz-sukupolvi vie työyhteisön uudelle tasolle” tekemisiä voi seurata täältä:

nettisivut: jamk.fi/yzsukupolvi
podcast: #yzcast, soundcloud.com/user-910960672/sets/yz-sukupolvi
twitter: @yzjohtaminen
instagram: @yzjohtaminen

YZ-projektitiimi: Marianne Ekonen, Hilkka Heikkilä, Anita Hukkanen, Mirva Leppälä, Tanja Shemeikka, Elina Vaara. Kaikki kirjoittajat tulevat Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.