 |
| Soili Saikkonen ja Elina Ruokoski |
Me, Soili ja Elina, teemme tiivistä yhteistyötä HENTU-hankkeessa (Henkilöstötuottavuuden kehittäminen) mukana olevien pk-yritysten ja työyhteisöjen kanssa. Hanke käsittää 6-10 omaa yritysprojektiaan. Kaikissa näissä keskitytään henkilöstötuottavuuden parantamiseen henkilöstön työhyvinvointia, osallistamista ja esimiestyötä kehittäen. Vaikka hankesuunnitelma raamittaa työskentelyämme, on jokaisessa yrityksessä aivan omanlaisensa tarpeet, marssijärjestys ja tempo.
Meillä on tapana pysähdellä aika ajoin katsomaan, ikään kuin puusta käsin reflektoiden, tekemisiämme ja kokemuksiamme. Haastattelimme toisiamme ja syntyi liuta kysymyksiä ja joitakin vastauksia.
Riittämätön riittävyys
Soilin havainnot liittyvät yritysten tarvekirjoon ja siihen, kuinka paljon voi oikeastaan olettaa voivansa auttaa.
Käsitykset siitä, mitä ulkopuolinen voi tehdä ja mitä yrityksen pitää tehdä itse, ovat melko hämäriä. Projektin tehtävänä ei lopulta ole suorittaa toimenpiteitä yrityksessä, vaan tuottaa uusia ituja tekemiseen. Kyse on pitkälti siitä, kuinka valmis yritys itse on ottamaan vastuuta kehittämisessä. Siihen todellisuuteen, missä yrityksissä eletään, ei pysty tarjoamaan 100 % ratkaisuja tai käänteentekeviä napakymppivastauksia. Auttamisen mahdollisuus on pienempi kuin auttamisen halu.
Kuinka paljon projektitoimija voi itse olettaa oikeasti vaikuttavansa? Määrä on usein vähäisempi, mitä saattaisi toivoa. Se aiheuttaa lievää kirvelyä. Entä kuinka paljon kannattaa luvata lisää tai enemmän, mitä projektisuunnitelmassa on sanottu? Yritykset tarvitsevat paljon enemmän tukea kehittämiseen, mitä ulkopuolella osataan nähdä. Mikä on riittävä määrä räätälöintiä yrityksen kannalta ja mikä ylipalvelua hankkeen kannalta? Ken tietää, niin saa kertoa.
Kehittämisen inha ja autuus
Elina on työskennellyt paljon yritysten kanssa. Hän näkee HENTU-hankkeen aika tyypillisenä yrittäjämäisenä ja konsultatiivisena yritysten palveluna. Luottamus on syntynyt nopeasti ja oikeastaan on yllättävää, miten nopeasti ja avoimesti yritykset alkavat puhua omista arkisista haasteista, ilman peittelyä ja kaunistelua. Tämä lisää meidän vastuuta kuunnella ja ymmärtää yritysten tiedostettuja ja tiedostamattomia tarpeita. On siis oltava kaikki aistit auki.
Projektin toteuttajien on koko ajan tarkasteltava, mikä on hankkeen puolesta mahdollista, mitä yrityksessä tarvitaan ja mikä on taustaorganisaation intressi. Työ on jatkuvaa skannausta ja kaikki kertaalleen sovittu saattaa muuttua hetkessä. Esimerkiksi yrityksen myyminen, avainhenkilön irtisanoutuminen tai koronavirus saattaa vetää pohjan pois tehdyltä työltä. Omaan työhönsä ei saa rakastua liikaa, jotta pystyy elämään muutoksissa. Valppaana olo onkin yksi tärkeä projektirotalta vaadittava ominaisuus.
Vaikeinta on tunnustaa, että ei voi tehdä kaikkea mitä haluaisi ja mitä pitäisi tehdä, esimerkiksi henkilöstön työhyvinvoinnin eteen. Me voimme ainoastaan tökkiä asioita liikkeelle. Ja se on itseasiassa sangen antoisaa työtä!
Kirjoittajat: Elina Ruokoski ja Soili Saikkonen HENTU-projektista www.hentu.fi
