Suomalainen ruoantuotanto puhuttaa puolesta ja vastaan, mutta erityisesti poikkeusoloissa kotimaisen elintarvikeketjun toimivuuden varmistaminen on pienelle maallemme elintärkeää. Otsikoissa on kuitenkin vähän väliä vilissyt niin jatkuva kaupungistuminen kuin väestön ikääntyminenkin. Ikääntyminen tarkoittaa väistämättä myös nykyisten viljelijöiden eläköitymistä. Kuka maatilojamme tulevaisuudessa pyörittää?
Kuvassa: Omistajanvaihdosta suunnittelevien nuorten pienryhmä kuulemassa kokeneempien yrittäjien neuvoja onnistuneesta sukupolvenvaihdoksesta kesäkuussa 2019. Kuva(c) Jenni Vattulainen
Vastaus löytyy sieltä, mistä ruokakin tulee: maaseudulta. Vanhempien viljelijöiden jälkiä seuraa nuorempi sukupolvi, jota sparrataan pienryhmävalmennuksissa ottamaan maatila haltuun yritysjohtamisen kautta, kokonaisuutena. Maatila kun on yritys, siinä missä mikä tahansa muukin. Erityisesti nykyisessä toimintaympäristössä, jossa joko erikoistuminen tai yksikkökokojen kasvu on maatiloille sekä maaseudulla toimiville yrityksille lähestulkoon välttämätön elinehto, on yritys- ja talousjohtamisen kulttuurin siirryttävä myös maatiloille.
Uutta Virtaa –hankkeen pienryhmävalmennuksissa on keväästä 2019 alkaen sparrattu jo parisenkymmentä nuorta tulevaa, tai jo päätoimisena toimivaa yrittäjää. Sukupolvenvaihdoksia tehdään Etelä-Savossa vuosittain useita kymmeniä, jopa satoja. Näistä parisenkymmentä tehdään päätoimista maataloutta harjoittaville tiloille. Pienryhmiin ovat tervetulleita sekä he, jotka aikovat toimia tai jo toimivat täyspäiväisinä yrittäjinä, että he, joilla on tarkoitus jatkaa yrittäjyyttä sivutoimisena palkkatöiden tai muun yritystoiminnan ohessa. Pienryhmien sisältöä räätälöidään osallistujien tarpeiden mukaan niin, että kaikki saavat valmennuksesta jotain irti.
Pienryhmäkokoontumisia on vuoden aikana yhteensä 6, ja lisäksi pienryhmään osallistuville kuuluu tilakohtainen ohjauskäynti, jonka aikana mietitään tarkemmin tilan tarpeita. Henkilöstön johtaminen ja sen kehittäminen, talouden kokonaisvaltaisempi hallinta ja investointien strateginen suunnittelu ovat olleet toimivien yritysten keskeisimpiä puheenaiheita. Sukupolvenvaihdosta suunnittelevien ryhmissä on mietitty, mistä tuleva toimeentulo muodostuu – kuinka suuri liikevaihdon tulee olla, jotta sillä elää, millaisia investointeja tulevaan yritystoimintaan tarvitsee tehdä, ja mikä tuotantosuunta on sellainen, joka yrittäjää itseään eniten kiinnostaisi. Vaikka vanhemmilla olisi ollut haaveissa, että nuorempi polvi jatkaa tilaa sellaisena kuin se on ennenkin ollut, ei toiminnan pitäminen täysin ennallaan ole välttämättä aina kaikista toimivin tai taloudellisin vaihtoehto. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä onkin tärkeää muistaa, että oman näköisen, taloudellisesti kannattavan yritystoiminnan kehittäminen on yksi tärkeimmistä asioista, joiden avulla töistä jaksaa innostua vielä vuosikymmentenkin jälkeen!
Pienryhmissä on mietitty esimerkiksi yrittäjien omia vahvuuksia, osaamista ja mielenkiinnon kohteita. Jollekin lypsykarjan jatkaminen voi olla itsestään selvä ja järkevä valinta; jollekin toiselle erikoiskasvien viljely on lähellä sydäntä ja kolmas voi haluta kehittää emokarjatuotantoa yhdistettynä matkailuun. Omistajanvaihdoksen prosessikaan ei ole aivan yksinkertainen, ja siihen perehtyminen vie oman aikansa. Hyvänä ohjenuorana voikin todeta, että omistajanvaihdos voi ja saa viedä aikaa enemmän kuin vuoden. Tämä mielessä sukupolvenvaihdosta suunnittelevien ryhmään kannattaa osallistua jo mahdollisesti silloin, kun SPV (sukupolvenvaihdos) on vasta vilahdellut kotitilan kahvipöytäkeskusteluissa.
Useampi pienryhmäläinen on kokenut pienryhmien toiminnan hyödyllisenä oman yritystoiminnan tai sukupolvenvaihdoksessa onnistumisen kannalta. Pienryhmävalmennusten parasta antia näin vetäjän näkökulmasta on ollut, kun valmennuksen jo päätyttyä yrittäjät tulevat kertomaan, kuinka ovat arkipäiväisessä tilanteessa muistaneet valmennuksessa käytyjä asioita ja oivalluksia. Pienryhmätoiminnan suola onkin siinä, ettei mitään anneta nuorille valmiina, vaan asioita mietitään porukassa, pohtien erilaisia näkökulmia, vaihtoehtoja ja skenaarioita. Tavoitteena on sparrata yrittäjiä siihen, että he osaavat toimia toimintaympäristön nopeissa muutoksissa niin, että he pärjäävät sekä taloudellisesti että toiminnallisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä sivussa he ehkä työllistävät muutaman muunkin maaseudun yrittäjän tai asukkaan.
Uutta Virtaa on ProAgria Etelä-Savon hallinnoima hanke, jonka rahoittajina ovat ELY-keskus, Euroopan sosiaalirahasto sekä Etelä-Savon kunnat. Hanke toimii 1.6.2018-31.12.2020 Etelä-Savon alueella.
Tekstin kirjoitti hankevastaava Jenni Vattulainen ProAgria Etelä-Savosta.
