maanantai 7. joulukuuta 2015

Työhyvinvointi ja työn tuottavuus kulkevat käsi kädessä!


Koordinaatiohankkeen tilaisuuteen 26.11.2015 kokoontui runsas joukko kehittämishankkeiden toimijoita. Yhteinen aihe oli tuottavuus ja työhyvinvointi. Päivän aikana pohdittiin, millainen yhteys niillä on, vai onko sellaista?

Poliittiset päättäjät peräänkuuluttavat tuottavuutta, tehokkuutta ja uudistumista. Ne ovatkin jokaisen työpaikan tärkeitä tavoitteita. Niihin tulisi myös oman työn ja työyhteisön tasolla pyrkiä. Tavoitteiden toteutumisen tiellä on kuitenkin monenlaisia esteitä, sillä käytännössä kovin harva aidosti ja syvällisesti tietää, millä keinoilla tuottavuutta kannattaa tavoitella ja millä ei.

Keskeinen tekijä tuottavuustalkoissa on ihminen oman työnsä osaajana ja ammattilaisena. Liian usein tämä tärkeä ja keskeinen tekijä kuitenkin unohdetaan ja ohitetaan. Harmillista on se, että tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisen loikkia haetaan tavoin, jotka innostavuuden sijaan lannistavat ja lamaannuttavat ihmiset. Miksi näin tapahtuu. Siksi, että keinot lyövät korville yhtä keskeisintä tuottavuuden tekijää eli työhyvinvointia.

Monien tutkimusten mukaan juuri korkea työhyvinvointi yhdistyneenä riittävään osaamisen motivaatioon ja työn sisäiseen palkitsevuuteen, ovat parhaimmat työn tuottavuuden takaajat. Kun summataan hyvinvoivien työyhteisöjen ja innostuneen henkilöstön työn tuottavuudet yhteen, voidaankin iloita myös tunnuslukujen tasolla näkyvää korkeaa työpaikan tuottavuutta.

Korkean tuottavuuden voima perustuu suurelta osin työhyvinvointiin, ei niinkään muutamien minuuttien lisäykseen päivittäisessä työajassa tai joidenkin palkallisten vapaapäivien vähentämiseen. Niillä saadaan kylläkin alennettua kustannustasoa, mutta ei saada pitkällä aikavälillä aikaan aitoa työn tuottavuuden nousua. Tämä perustuu siihen, että ihmiselle on tyypillistä suhteuttaa työponnistuksensa käytettävissä olevaan työaikaan. Työajan pidennys ei ole sen vuoksi lainkaan takuuvarma tae siitä, että ihmiset tekisivät enemmän tai paremmin tai tuottavammin töitä pidennetyllä työajalla. Päinvastoin tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että tuottavuus voi huomattavasti nousta, jos työaikaa päinvastoin lyhennetään, sillä jo kuuden tunnin jälkeen ihmisen tuottavuus alkaa alentua.

Työajan pidentämistä vaikuttavampi ja parempi tuottavuuden parantamisen keino olisi se, että satsattaisiin kunnolla, ei kosmeettisesti tai näennäisesti, työhyvinvointiin. Tärkeää olisi myös saada kaikenlaiset työn tuottavuutta ja työhyvinvointia alentavat ristiriidat ratkaistua ja epäasialliset työ- ja johtamiskäyttäytyjät kuriin ja ojennukseen työpaikoilla. Ristiriitojen ratkaisemiseen menee paljon työaikaa. Ne myös heikentävät työilmapiiriä, joka edelleen lisääntyvän työpahoinvoinnin kautta alentaa työn tuottavuutta ja lisää kustannuksia.

Dialogiseen johtamiseen kohdentunut tutkimus, jonka loppuraportti ilmestyy piakkoin, havaittiin myös se, että työpaikkojen tuottavuutta sekä työhyvinvointia heikentävät myös monenlaiset hukkaputket. Niiden kautta osa joka neljännen työntekijän osaamisesta ja voimavaroista hukataan. Yllättävä tulos oli myös se, että vaikka monenlaisia satsauksia ja voimavaroja on viime aikoina kohdennettu kehittämishankkeisiin, niin oppimista, luovuutta ja uudistumista koskeneet tulokset olivat monella työpaikalla varsin vaatimattomia. Näin ollen haaste tuottavuustalkoissa onkin kiinnittää huomiota työhyvinvoinnin edistämiseen, ristiriitojen hallintaan, työmotivaation tukemiseen, osaamisen parempaan käyttöön, perehdytykseen sekä kehittämistä ja oppimista tukeviin rakenteisiin, työkaluihin ja välineisiin.
 
 

Henkilöstövoimavarojen dosentti, HT Sirpa Syvänen


Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskus & Johtamiskorkeakoulu

 
 - Sirpan esityksen diat löytyvät tämän linkin takaa

https://drive.google.com/file/d/0B8J0EaQxjw35djlpY0pPdVg1N0E/view?usp=sharing
 
 
 

 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti